* 5.10.2008: 10.3.2004 Olin kuvannut ohimennen koivuja Metsäntutkimuslaitoksella. Tuo kuva "Valkeat koivut" on edelleen parhaita kuviani. Löytyy täältä: Valkeat koivut
Palaa takaisin vasemman yläkulman peruutusnuolesta!

* 5.10.2008: Lähetin 4.7.2007 ottamastani hopeatäplästä kuvan "Hyönteisfoorumiin". Siellä vahvistettiin, että se on rinnehopeatäplä, joka on näillä korkeuksilla hyvin harvinainen. Sen normaalia esiintymisaluetta on vain aivan eteläisin Suomi. Sielläkin se on harvinainen ja esiintyy vain paikoitellen. Tässä tuo "harvinaisuus":
Rinnehopeatäplä
Palaa takaisin peruutusnuolesta!

1. Läheltä saa tarkemman kuvan kohteesta kuin kaukaa!

2. Hyvässä valossa saa tarkemman ja laadukkaamman kuvan kuin hämärässä tai pimeassä.

Itse asiassa nuo ovat faktoja, jotka ovat totta ilman sen kummempia perusteluja. Jokainen kohtuullisen yleissivistyksen omaava henkilö toteaa nuo väittämät suoralta kädeltä oikeiksi.

1. Läheltä saa tarkemman kuvan kohteesta kuin kaukaa!.

Aivan samoin kuin ihmisen silmä, myös kamera näkee kohteen sitä pienempänä, mitä kauempana kohde on. On täysin selvää, että yksityiskohdat näkyvät sitä huonommin, mitä suurempi on kuvausetäisyys, ja vastaavasti sitä tarkemmin, mitä lähempänä kohde on. Kameran kuva muodostuu pienistä pikseleistä. Jos kohde on lähellä, se näkyy suurena, ja tuhannet ja taas tuhannet pienet pikselit muodostavat kuvan kohteesta. Kun kohde siirtyy kauemmaksi, yhä vähäisempi määrä pikseleitä muodostaa kuvaa kohteesta. Kun kohde on siirtynyt riittävän kauas, kuvaa sitä kamerassa yksi ainut pikseli. Silloin kuva ei voi olla enää tarkka. Siitä ei enää voi tunnistaa kohdetta mikä se on. Tämä on siis se yleissuunta. Tekniikalla tätä ilmiötä voidaan ja myös yritetään korjata valokuvauksen kannalta edullisemmaksi. Rakennetaan yhä parempia, suurempia ja tehokkaampia teleobjektiiveja, mutta tekniikalla on rajoituksensa ja se tulee myös erittäin kalliiksi. Nuo laitteetkaan eivät auta, kun kuvausetäisyys on tullut riittävän suureksi. Tekniikan apu on vain tilapäistä. Yleissuunta on siis selvä ja pitää kyllä paikkansa. Niinpä hyvin pieniä kohteita kuvattaessa ja haluttaessa tarkkaa kuvaa, kuvausetäisyys tehdään mahdollisimman pieneksi. Näin saadaan myös pienestä kohteesta tarkkoja kuvia. Juuri näin tapahtuu myös käytännössä.

2. Hyvässä valossa saa tarkemman ja laadukkaamman kuvan kuin hämärässä tai pimeassä.

Tämäkin väite on kuin aksiooma, se on "luonnostaan" selvä useimmille. Jokainen hyvän yleissivistyksen omaava henkilö tajuaa tämän asian luonnostaan. Valokuvaus perustuu valoon. Kun on runsaasti valoa, kohde valottuu helposti ja riittävästi ja riittävän lyhyessä ajassa. Syntyy helposti hyvä VALOkuva. Valo on kaiken valokuvauksen peruselementti. Kun valoa on vähemmän, valokuvauksen onnistuminen vaikeutuu. Valotusaikaa pitää lisätä. Liikkuvia kohteita kuvattaessa se ei aina ole mahdollista. Kohteen liike alkaa näkyä kuvassa ja kuvasta tulee epäselvä. Paikallaan pysyviä kohteita kuvattaessa voidaan käyttää pitempiä valotusaikoja. Tällöin tulee mukaan myös itse kameran tärähteleminen. Kuvia otetaan usein käsivaralta. Kädet kuitenkin tärisevät ja kuvasta pyrkii tulemaan epätarkka. Ongelmaa voidaan korjata hyvällä jalustalla, mutta käytännön valokuvauksessa ei aina suinkaan ole mahdollista käyttää jalustaa. Esim. luontokuvaajan on otettava kuva usein hyvin nopeasti - muutoin tilanne menee ohi. Siis kun mennään hyvästä valosta kohti hämärää valokuvaus kohtaa yhä suurenevia vaikeuksia. Käyttämällä hyviä teknisiä laitteita tätä valon vähenemistä voidaan tiettyyn rajaan saakka kompensoida näillä hyvälaatuisilla ja hyvähintaisilla laitteilla, mutta raja tulee sielläkin aina vastaan. Kun on riittävän hämärää ei kunnollista ja tarkkaa kuvaa enää kohteesta voi saada. Tämä on se selvä yleissuuntaus. Kalliilla laitteilla tätä valon niukkuuden negatiivista vaikutusta valokuvauksen tarkkuuteen pyritään korjaamaan. Mutta raja tulee aina sielläkin vastaan. Kun ei ole valoa, ei voida ottaa VALOkuvaa - se on täysin selvä asia.

2 B. Entä jos on hämärää ja kuvausetäisyyttä lisätään?.

Tästä ei ole niinkään tietoa teoriassa mutta kantapään kautta kyllä. Minulla oli aikaisemmin digipokkari, jossa oli "supermakro" asento. Se tarkoitti, että saattoi ottaa tarkkoja kuvia noin 5 cm:n etäisyydeltä kohteesta. Kerran illalla klo 7:n aikaan oli jo hämärää ja ripsi vettä, mutta halusin kuvata kuitenkin sianpuolukkaa. Menin paikalle ja otin siinä hämärässä kuvia noin 5 cm:n etäisyydeltä. Muutamat niistä olivat oikein hyvin onnistuneita, ja lähetin niitä keskusteluareenallekin. Ne saivat hyviä arvioita. Kerran myöhemmin, minulla oli jo järjestelmäkamera ja siinä makro-objektiivi ja halusin kuvata samoja sianpuolukoita aivan vastaavissa olosuhteissa. Tuolla objektiivilla pienin kuvausetäisyys on 33 cm. Yllätys oli, että vastaavassa hämärässä tilanteessa tuolla yhdistelmällä ei saanutkaan enää "tasokkaita" kuvia. Oli liian hämärää. Tietysti kuvia sai, mutta ei niitä viitsinyt mihinkään lähetellä. Värikkyys ja hohdokkuus niistä puuttui. Minulla on myös teleobjektiivi, jolla lähin kuvausetäisyys makroasennossa on n. 150 cm. Sillä saa myös tarkkoja makrokuvia kohteista kuten perhonen tai sudenkorento, jos on hyvät valaistusolosuhteet. Kun aletaan mennä hämärän puolelle, niin kuvien tarkkuus nopeasti heikkenee siinä määrin, että niiden taso laskee. On huomattava, että kuvaan perhosia ja korentoja, ja niissä kuvissa tarkkuus pitää olla hyvä kuten lajikuvissa aina. Kun on tullut tiettyyn pisteeseen hämärää, niin tuolla teleobjektiivilla ei saa enää riittävän tarkkoja kuvia. Se on tullut vastaan lukuisia kertoja. Nyt on vaihdettava makro-objeltiiviin ja yritettävä päästä lähellä kohdetta, niin että kuvausetäisyys on lähellä minimiä, eli 33 cm. Ja kas, tällä yhdistelmällä vielä saa laadukkaita kuvia kunnes sielläkin tulee vastaan liian hämärää, niin että myöskään tuolla makro-objektiivilla ei enää saa riittävän tasokkaita kuvia. Nyt pitäisi vaihtaa digipokkariin ja sen "supermakroasentoon". Sillä saisi siitä 5 cm:n etäisyydeltä vielä aivan laadukkaita kuvia. Sen osoittivat ne kuvat siitä sianpuolukasta hämärässä ja vesisateessa. Kyllä se näin oli. Johtopäätös näistä ja muistakin kokeiluista oli, että

hämärässä kuvatessa kuvausetäisyyden kasvu vielä jyrkästi lisää hämärän negatiivista vaikutusta kuvan tarkkuuteen ja sitä kautta tasokkuuteen.

Siis hämärässä tuo ilmiö vielä voimistui entisestään. Pääsääntöhän oli, että kuvausetäisyyden kasvaessa kuvan tarkkuus ja tasokkuus heikkenee. Käytännön kokeilut siis osoittavat, että tällaiset lainalaisuudet näyttävät olevan voimassa, kun puhutaan kuvan laadusta tarkoittaen kuvan tarkkuutta. Tietyllä tavalla taiteellisia kuvia tämä ei koske. Sillä puolella epätarkka kuva voi olla hyvin laadukas, kun otetaan huomioon sen antama "taitellinen" vaikutelma. Se on jo kokonaan eri juttu. Minä koetan ottaa tarkkoja kuvia perhosista, korennoista ja sianpuolukoista, ja muista vastaavista. Tällä puolella hämäryydestä on selvästi haittaa. Vastaväittäjät väittävät kivenkovaan, että että näin lyhyillä matkoilla tuo etäisyys ei voi vaikuttaa kuvauksen tarkkuuteen havaittavassa määrässä. Kyllä se vain vaikuttaa. 5cm:stä 25cm:iin on sentään viisinkertainen etäisyys. 25 cm:stä 150 cm:iin on jälleen kuusinkertainen etäisyys. Erittäin valoisissa olosuhteissa kaikilla noilla kolmella vaihtoehdolla saa lähes samantasoiset kuvat. Aivan kelvolliset. Mutta jos alkaa hämärtää tuo kuvausetäisyyden lisäys alkaa vaikuttaa kuvauksen tarkkuutta heikentävästi. Tarkimman kuvan saa hämärässä hyvin läheltä - heikkolaatuisimman kuvan teleobjektiivilla 150 cm:n etäisyydeltä. Sitä lähempää sillä ei voi kuvaa ottaa, ellei käytä lisälaitteita. Tätä ilmiötä nuo vastaväittäjät eivät voi käsittää. Niin se vain on. On Kokeiltu. En kyllä osaa selittää tuota teoreettiselta pohjalta, vaan havainnot pohjautuvat kokeiluihin. Tämä tuntui olevan monelle mahdoton ymmärtää. Sama ilmiö se on silmässäkin. Kun henkilö lähestyy pimeässä, niin kauempana häntä ei näy lainkaan. Tultuaan riittävän lähelle henkilö alkaa näkyä hämärästi ja aivan vieressä ollessaan hänet voi selvästi havaita. Samoin näkee kamerakin. Samalla lailla se syntyy kuva silmässäkin!