Makrokuvausvertailuja

MAKROKUVAUSVERTAILUJA

OBJEKTIIVIT:
* Canon EF 100mm macro f/2.8 USM
* Canon EF 300mm f/4 L IS USM

Minulla on kyseiset objektiivit ja olen havainnut, että tuolla teleobjektiivilla saa erinomaisia makrokuvia, etenkin jos on valoa runsaasti. Pienin kuvausetäisyys on 150 cm, joka joissakin tilanteissa on liian paljon. Tällöin voi käyttää lisänä esim. 36 mm:n loittoputkea, ja pienin kuvausetäisyys laskee noin 110 cm:iin. Se on usein hyvä kuvausetäisyys perhosia ja korentoja kuvatessa. Pieniä kohteita, kuten kukkakärpäsiä kuvattaessa tuokin etäisyys tuntuu joskus liian suurelta. Silloin hyvä vaihtoehto on tuo Canonin 100mm:n makro-objektiivi. Sillä voi kuvata jopa noin 30 cm:n etäisyydeltä, ja sen hyvä puoli on, että kohde näkyy alunperin suurempana, sillä sen suurennuskerroin on 1. Tuolla teleobjektiivilla se on 0,24.

Tein koekuvauksia kummallakin objektiivilla. Teleobjektiivilla kuvausetäisyys objektiivista mitaten oli 145 cm, makro-objektiivilla vastaava etäisyys oli 25 cm. Käytin aukkovalintaista kuvaustapaa. Aukko oli kaikissa noissa kuvissa F7.1 . Herkkyys oli ISO400, olisi kyllä pitänyt käyttää vähintään arvoa ISO800, sillä valotusajat venyivät kohtuuttoman pitkiksi. Oheisena nuo testikuvat.

Tele-objektiivi. Kuvaruutu sellaisenaan käsittelemättä.

Makro-objektiivi. Kuvaruutu sellaisenaan käsittelemättä.

Tele-objektiivi. Kroppi 70% sellaisenaan käsittelemättä.

Makro-objektiivi. Kroppi 70% sellaisenaan käsittelemättä.

Paluu lähtösivulle

LOPPUPÄÄTELMÄT

Ensiksi on todettava, että etenkin teleobjektiivilla pitkät valotusajat aiheuttavat tripodin käytöstä huolimatta kuvan tärähtämisiä. Olisi pitänyt käyttää selvästi suurempia ISO arvoja ja suurempia aukkoja, jotta valotusaika olisi asettunut kohtuullisemmaksi. Makro-objektiivi ei ollut niin herkkä tärähtelyille johtuen ilmeisesti reippaasti lyhyemmästä kuvausetäisyydestä.
Kokonaisuutena voidaan todeta, että makro-objektiivi vie kuvan tarkkuudessa kyllä voiton. Se edellyttää kuitenkin, että päästään niin lähelle kohdetta, että kuvausetäisyys on lähellä pienintä kuvausetäisyyttä (33cm).
Teleobjektiivin etu on reilusti pitempi kuvausetäisyys. Voidaan ottaa kuva kauempaa, jolloin kohde ei häiriinny niin helposti. Lisäksi apuna voidaan käyttää telekonvertteria tai loittorengasta. Itse olen suosinut loittorengasta. Sen kanssa pienin kuvausetäisyys asettuu noin 1 metrin tienoille, ja on sellaisena usein erittäin sopiva perhoskuvauksessa. Itse olen ottanut suurimman osan perhoskuvista juuri yhdistelmällä Canon 300mm f/4 L IS USM + 36 mm loittorengas.

Pienimpiä kohteita kuvattaessa ja varsinkin hieman hämärällä säällä olen suosinut makro-objektiivia. Se antaa mielestäni paremman kuvan pilvisellä ja hieman hämärällä säällä. Ainakin kameran Canon 30D:n kanssa voi hyvin käyttää vaikka ISOarvoa ISO1600. Ainakin ISO800 on varsin käyttökelpoinen. Näin saadaan suljinaika riittävän lyhyeksi estämään tärähtelyjä. Käytän lähes 100 prosenttisesti perhoskuvauksissa ja korentokuvauksissa monopodia.